Äänestäjä järjestelmän heikoimpana lenkkinä

Edustuksellisessa demokratiassa on vain yksi kultainen sääntö – vallanpitäjiä on vaihdettava, vaihdettava ja vaihdettava.

Jos äänestäjä ei ymmärrä, että neljän vuoden kuluttua hänen on valittava Miki Pillen tilalle, Marusja Mikin tilalle ja Tõelemb Marusjan tilalle, hän jatkaa kamppailua kuin kala kuivalla maalla ja valittamista kasvavien ongelmien keskellä aiheuttaen tämän pysähtyneisyyden ja luoden nimikkeistöeliitin noudattamatta edustuksellisen demokratian periaatteita.

Kaikki paikallispolitiikka ja -media ovat sairaalloisen henkilökeskeisiä, stalinistisia ja niissä on ripaus persoonakulttia – mutta demokraattinen järjestelmä toimii periaatteiden ja niiden soveltamisen mukaisesti. Edustuksellinen demokratia perustuu pohjimmiltaan mekaniikkaan, ei vanhojen miesten moraaliseen testaamiseen vaaliuurnilla, käsittämättömään Jeesus-jahtiin tai turhaan supermiehen etsimiseen.

Edustajalla ei ehkä ole näkyviä puutteita tai vikoja, mutta edustuksellinen demokratia toimii siten, että ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä edustajat on vaihdettava – raivatakseen tietä, antaakseen muille mahdollisuuden ja päästääkseen uusia ideoita ja ihmisiä valtaan, jotta valtion byrokratiassa ja toimeenpanevissa elimissä voi tapahtua muutoksia.

Siitä hetkestä lähtien, kun parlamentin jäsen allekirjoittaa lupauksen palvella uskollisesti Viron tasavaltaa, hän alkaa korruptoitua – vaikka hän ei ostaisi yhtäkään tölkkiä majoneesia tai käyttäisi 640 miljoonaa keskiaikaisen konesilppurin herkun jalostamiseen jossain idässä. Tämä on jokaisen järjestelmän sisäinen logiikka: järjestelmään osallistuja on sidottu siten, että hänen päätöksensä eivät ole enää itsenäisiä, puolueellisuus voi olla myös tiedostamatonta, ja neljän vuoden kuluttua hän ei ole enää vapaa tai innovatiivinen päätöksissään. Kaikki johtamisteoriat väittävät, että viiden vuoden kuluttua jokaisen johtajan innovatiivinen henki on ehtynyt ja hänen on luovutettava paikkansa seuraavalle ehdokkaalle.

Kansan edustaja on ollut hallituksessa neljä vuotta ja lähtee, on ollut vallassa viisi vuotta ja lähtee – voiko olla mitään yksinkertaisempaa? Yhdellä säännöllä ei onnistu: pidä sama korruptoitunut klikki vallassa 20 vuotta ja sitten ihmettele, miksi se on niin huono asia. Yksi henkilö ja yksi hallituskausi, yksi henkilö ja yksi kerta kansan etujen edustajana – selkeät säännöt ja tietty järjestys estäisivät niin monta henkilökohtaista tragediaa, miehekkäät lähtöä ja vallan väärinkäyttöä. Tieto arkielämään palaamisesta kurittaisi jokaista poliitikkoa jopa ilman moraalipoliisia.

Osallistava ja suora demokratiarakenne olisi askel eteenpäin, joka perustuisi jokaisen henkilökohtaiseen päivittäiseen panokseen, mutta tämä on kehitettävä ennen kuin perustuslakia voidaan muuttaa suoran ja osallistavan demokratian hengessä.

Äänestäjät eivät ole 25 vuodessa ymmärtäneet, että demokraattinen hallintotapa tarkoittaa johtotehtävissä olevien ihmisten säännöllistä vaihtamista ja yhteiskunnan pitämistä liikkeessä. Edustajien ja johtajien vaihtaminen on demokratian työkalu, joka siivoaa säännöllisesti valtion virkoja, estää diktaattoreiden, teloittajien ja troikkojen syntymisen ja estää niiden nousun. Huipputason vaihtamisen myötä myös alarakenteissa alkaa tapahtua muutoksia.

Yhteiskunnan muutoksia on tehtävä silloin, kun niiden tarpeet eivät ole vielä ilmeisiä.

Jos olisimme ymmärtäneet, mitä parlamentaarinen tasavalta tarkoittaa ja miten se toimii, meillä ei olisi viimeisten 20 vuoden aikana joukkoa puolijärkeviä vanhoja miehiä – eikä meillä olisi tätä valemediaa, korruptiota ja maan tuhoamista. Jos ymmärtäisimme, miten ja millä mekanismeilla demokratia toimii, tämä politbyroon peli erikoisine buffetteineen loppuisi.

Politiikassa uusille voimille annetaan 100 päivää juuri muutokseen , koska lopun ajan vain istutaan toimettomana – mutta olisi hyvä, jos ainakin ensimmäiset 100 päivää käytettäisiin innovaatioiden toteuttamiseen.

Ege-hirvi