Ege Hirv: Kansalaisen näkökulmasta maanpuolustuksesta eli koko siviiliväestön osallistamisesta maanpuolustukseen
Ege Hirv vaatii miljoonaa Viron kansalaista osallistumaan maanpuolustukseen – jokaisen traktorin, auton ja matkapuhelimen omistajan on tiedettävä roolinsa vaaran tilanteessa.
Sallikaa minun miettiä, mitä sitten täydelliselle epäpyhälle ihmiselle – kukkakaupasta sunnuntaikenraaliksi ryhtyneelle itseään amatööriksi julistaneelle, jota eivät haittaa maanpuolustuksen akateeminen tai sotilastausta, palvelusvalat, jengihenki tai tiukat komentoketjut.
”Sotilaslehden” Facebook-seinällä keskustelu pakolaisista kiihtyi välittömästi. Muutamat kommentit huokuivat täydellistä kyvyttömyyttä vuoropuheluun – halveksuntaa hampaisiin asti aseistettuja militaristeja kohtaan, kielteistä ja torjuvaa asennetta viisaita siviilitätejä kohtaan, halveksuntaa niitä kohtaan, joita rynnetään suojelemaan henkensä hinnalla, vaikka heidän mielipidettään ei kannata edes kuunnella. Joten ottakaa rauhallisesti, rauhoittukaa ja rentoutukaa ja ymmärtäkää: tämä demokraattinen valtiojärjestys, jota te niin rohkeasti rynnätte puolustamaan, antaa minulle oikeuden puhua ja velvoittaa teidät kuuntelemaan – demokraattisessa valtiossa armeija on, kuten hyvin tiedetään, siviilivalvonnan alainen.
Miljoona kansalaista vastaan 30 000 sotilasta
On valtava ero 30 000 taistelevan miehen ja miljoonan itseään puolustavan kansalaisen välillä, jotka tietävät tarkalleen, mitä tehdä vaaran uhatessa ja mikä on kunkin tehtävä. Puheeni koko ideana on, että jokaisen traktorin, auton, vesikulkuneuvon, tietokoneen ja matkapuhelimen omistajan on tiedettävä, mitä tehdä vaaran uhatessa – puhumattakaan sairaanhoitajasta ja sähköasentajasta. Ja päinvastoin: jokaisen armeijan telaketjuajoneuvon ja sadevesiletkulla varustetun Willyn on oltava käyttökelpoisia sekä luonnonkatastrofien että muiden siviilikatastrofien – tulipalojen, humalan ja silkan tyhmyyden – sattuessa. Rakenteiden on oltava liikkuvia, joustavia ja käyttökelpoisia hybridisodankäynnin olosuhteissa.
Maan puolustuskyvyn lisäämiseksi tulisi hyödyntää miljoonan kansalaisen taitoja ja aktiivisuutta . Koko väestön on kyettävä mobilisoitumaan tunnin sisällä ja tiedettävä roolinsa uhkan torjunnassa, jopa sähkökatkosten ja viestintäjärjestelmien ollessa poikki. Tätä varten valtarakenteiden on kuitenkin ensin muutettava suhtautumistaan siviiliväestöön – lopetettava sen kohteleminen häiritsevänä tekijänä – ja sitten integroitava siviilien kaikki kyvyt puolustuskonseptiin.
Vihollinen on ohittanut armeijan.
Onko armeija ymmärtänyt yhden yksinkertaisen asian: vihollinen on ohittanut armeijan hyökätessään Eurooppaan – suoraan siviiliväestöä vastaan? Niiden ihmisten kimppuun, jotka yhä uskovat kiihkeästi, että armeijat voivat suojella heitä, mutta armeijat on jo pitkään tehty taktisesti hyödyttömiksi ja pois pelistä. Euroopan nykyisiltä hyökkääjiltä puuttuu länsimaisessa mielessä minkäänlaista sotilaallista kykyä, ja he tietävät sen – mutta heidän oveluutensa on voittanut tämän puutteen. Siksi he hyökkäävät kaupassa, torilla, junassa ja parkkipaikalla .
Mitä korkeammalle muiden maiden aidat kohoavat, sitä enemmän massaa alkaa virrata maamme valvontalinjalle. On äärimmäisen vaikeaa keskittyä selviytymiseen, luottaa vaistoihinsa ja intuitioonsa, kun media päivittäin ja massiivisesti kaupittelee ja toistaa keinotekoisesti luotuja kirppuongelmia – tajuamatta, että 500 000 odottavaa hyökkääjää, neljä miljoonaa turkkilaista Saksassa, miljoona huijaria Ruotsissa ja miljoonat Erdoğanin kannattajat odottavat kärsimättömästi viisumivapautta eivät ole tulleet Eurooppaan nyökkäilemään mielipidejuhlien mukana.
Pienen maan erityinen puolustuskonsepti
Kyllä, selviytyminen on edelleen mahdollista ja valtion ja kansakunnan jatkuminen on edelleen mahdollista – mutta tätä varten kaikkien on muutettava ajattelutapaansa, käyttäytymistään ja puolustuskäsitystään ja toimittava yhtenäisenä voimana. Maamme on niin pieni, ettei tilaa ole tarpeeksi panssarivaunun kääntämiseen – joten Stalingradin tyyliset panssaritaistelut eivät tule kysymykseenkään. Maan pieni koko ja pieni väestö vaativat täysin erityisen puolustuskäsityksen. Miksi tätä ei ole vielä tehty, on kysymys, jonka analysointiin kuluu yhä vähemmän aikaa.
Diplomatia voi ehkä suojella meitä joutumasta suurvaltojen taistelukentäksi, mutta emme voi jättää kaduilla ja kylissä pakolaismassoissa piileskelevien terroristien torjuntaa valmistautumattomille vanhuksille, naisille, lapsille ja satunnaisille ohikulkijoille aikana, jolloin puolustusvoimat riutuvat kasarmeilla. Ilmavoimia ei ole, laivaliikenne on tuhoutunut, kyberpuolustus yhdessä maavoimien kanssa saattaa jotenkin toimia. Mitä jäljelle jää, kun ei ole mitään?
Ehdotukset
Uskon lähtökohtaisesti, että tilanne, jossa rajat jäävät käytännössä suojaamattomiksi hybridisodankäynnin kontekstissa ja potentiaaliset terroristit piiloutuvat rikollisen ihmiskaupan luomien pakolaismassojen joukkoon, on väärä. Tämän perusteella teen seuraavat ehdotukset:
Vaadi valtiontalouden tarkastusvirastolta tarkastusta 89 miljoonan euron kansainvälisen avun käytöstä, jota on vuosien varrella käytetty rajalinjan merkitsemiseen.
Palautetaan välittömästi militarisoitu rajavartiosto ja otetaan paikalliset asukkaat mukaan avustaviksi yksiköiksi estämään äkillinen pakolaismassojen hyökkäys.
Vaadi kaikkien laittomien maahanmuuttajien paluuta maahan, josta he ylittivät rajan – ei siksi, että sadoille ihmiskaupan rikoskumppaneille tarjottaisiin uusia pesiä ja tukikohtia. Rikollisille maksavat ihmiset ovat rikoskumppaneita, eikä näiden verkostojen voida antaa syntyä.
Asettaa maamiinoja valvontalinjalle ja hylätä maamiinojen kieltosopimukset.
Kaikkien siviilivoimavarojen on oltava käytössä hyökkäysten torjumiseksi.
Olla henkisesti ja moraalisesti kykenevä taistelemaan ja torjumaan sodaksi muuntuvaa korruptiota.