Ege Hirv rajasopimuksesta: maan oikeudellinen jatkuvuus tuhotaan yhdellä paperiarkilla

Vuonna 2005 oikeuskansleri Allar Jõks antoi selkeän oikeudellisen arvion rajasopimuksesta ja totesi Riigikogun ulkoasiainvaliokunnalle antamassaan kannanotossa, josta myös tiedotusvälineissä uutisoitiin , seuraavaa : "Tarton rauhansopimuksen jatkuvaa kansainvälistä oikeudellista pätevyyttä ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Koska ratifioitavissa rajasopimuksissa ei mainita Tarton rauhansopimusta, myöskään Wienin valtiosopimusoikeuden yleissopimuksen 30 artikla ("Peräkkäisten sopimusten soveltaminen samasta asiasta") ei automaattisesti sovellu niihin. Ilman Riigikogun selitystä saattaa syntyä kansainvälinen vaikutelma, että Viron tasavalta on hiljaisesti hyväksynyt Venäjän federaation kannan, jonka mukaan Tarton rauhansopimus on jo menettänyt pätevyytensä (vuonna 1940) – tai että vuoden 2005 rajasopimus ratifioinnin jälkeen korvaa Tarton rauhansopimuksen kokonaisuudessaan, mikä tekee jälkimmäisestä käytännössä pätemättömän tai unohdetun."

Kuka tahansa kiinnostunut voi etsiä näitä kantoja mediasta ja Riigikogun arkistoista. Mitä maassa on siis muuttunut vuodesta 2005 lähtien, että media välttelee aihetta eikä edes keskustele maan oikeudellisesta tuhosta yhdelläkään paperiarkilla ? Maa on moraalisesti ja oikeudellisesti niin raunioina, ettei kukaan edes kiirehdi pysäyttämään tuhoa. Rajattu valvontalinja on pysynyt 20 vuotta ja pysyy toiset 20 vuotta ilman, että maahan täytyy luoda oikeudellista kaaosta yhdelläkään rikosoikeudellisella sopimuksella ja luopua kansainvälisten sopimusten suojasta.

Puhutaan 5,2 prosentin maan alueesta luovuttamisesta, tämän maan arvo on 50 miljardia euroa, puhutaan rapistuneesta infrastruktuurista rajanylityksen takana ja siitä, ettemme halua näitä asukkaita osaksi maatamme – että 100 miljoonasta eurosta kansalaisilla, joiden palauttamattomat maat jäävät rajanylityksen taakse, on vaatimuksia valtiota kohtaan jne.

Mutta pääongelma on muualla – pääongelman muotoili jo Allar Jõks vuonna 2005: mainitsematta Tarton rauhansopimusta rajasopimuksissa menetetään myös valtion oikeudellinen jatkuvuus tällä puolella rajalinjaa. Ratifioimalla sopimuksen toisessa käsittelyssä Riigikogussa 2. toukokuuta emme menetä 5,2 % maan alueesta – menetämme koko maan. Toistan – ME MENETÄMME KOKO MAAN.

Paet-Lavrov-sopimus, kuten tätä 18. helmikuuta 2014 allekirjoitettua oikeudellisesti puutteellista, harhaanjohtavaa ja kymmeniä Viron tasavallan voimassa olevia lakeja rikkovaa tekstiä kutsutaan, on Viron tasavallan kuolintodistus.

Haluatteko te – kansalaiset, jotka ovat Riigikogun jäseniä, kansalaiset, jotka ovat Kapolein jäseniä, kansalaiset, jotka ovat puolustusvoimien jäseniä, kansalaiset, joilla on korkeampi oikeustieteellinen koulutus, kansalaiset, jotka ovat diplomaatteja, kansalaiset, jotka ovat poliittisten puolueiden jäseniä, kansalaiset, jotka ovat mediahenkilöitä – hautaavan maanne 2. toukokuuta ja myyvän itsenne hiljaa orjaksi uudelleen? Muutaman sentin takia.